Avustajana kotimaisessa elokuvassa

Emilia ja Eemil kelaavat VHS - kasettia uudelleen ja uudelleen samasta kohdasta. Elokuva on

vuodelta 1955 Kievarin kaunis Kaarina. Kylän nuoret tanssivat niityllä ja mukana avustajana

hyppelee muuan Aarno Lehtisalo. 

Silloin emme osanneet ajatella, että me muutkin kulkeutuisimme elokuva-avustajiksi.

Sukukokouksessa 27.8.2016 pääsimme tutustumaan Villilän studioihin Isva Isoviidan opastuksella.

Studiot ovat kasvattaneen suosiota elokuvien kuvauspaikkana. Tähän on erityisesti vaikuttanut

studioiden osaava henkilökunta, maakunnan monipuolinen kuvauspaikkojen tarjonta sekä avustajien

saaminen isoihinkin tuotantoihin. Villilän studioiden esittelyssä meille kerrottiin, että mm. Täällä

Pohjantähden alla -elokuvassa oli avustajia parituhatta. Avustajien saatavuuteen vaikuttaa erityisesti

maakunnan aktiivinen harrastajateatteritoiminta. Näytelmäharrastus Huittisten teatterikerhossa on

antanut meille mahdollisuuden päästä mukaan elokuvaan. Kerhomme jäsenet ovat avustaneet mm.

seuraavissa elokuvissa: Sibelius, Kalteva torni, FC Venus, Kaksipäisen Kotkan varjossa, Täällä

Pohjantähden alla I ja II, Vuonna -85.

Mitä on olla avustajana

Kuvauspäivät ovat pitkiä ja saattavat venyä kukonlaulusta yömyöhään asti. Avustajien on saavuttava

kuvauspaikalla ajoissa. Heidän on oltava valmiina maskeerattuina ja puvustettuina, kun

ammattinäyttelijät saapuvat. Kuvauksissa on paljon odotusta, valmistautumista kuvaukseen ja useita

ottoja samasta kohtauksesta. Ja taas odotusta. Onneksi huolto pelaa, ruokaa ja juotavaa on ollut tarjolla

ainakin niissä avustustehtävissä joissa olen ollut mukana.

Vaikka avustajat eivät pää- tai sivuroolissa olekaan, on heillä oma tärkeä roolinsa, jotta elokuvasta

tulee sellainen kuin ohjaaja haluaa. Avustajalta odotetaan ohjeiden noudattamista. On tarkoin

kuunneltava, mitä juuri minulta odotetaan. Harrastajateatteritaustasta on tässä apua, koska on oppinut

ottamaan vastaan ohjausta. Omassa osassaan ei edes avustaja voi olla uskottava, jos ei kykene

olemaan se jota esittää. Avustajakin voi kesken kuvausten saada oman tähtihetkensä, kun ohjaaja

katsoo tarvitsevansa juuri minunlaistasi tyyppiä pariksi ammattinäyttelijälle jossakin kohtauksessa.

Joskus voi sattua, että avustajan puvustus ja kampaus vaihdetaan lennossa, kun maskeeraaja/kampaaja

tulee ja tekee sinusta aivan toisen henkilön ohjaajan toivomusten mukaisesti. Tilanteessa vaaditaan

nopeaa uuden roolin omaksumista.

Tärkeää avustajalle on muistaa, ettei kameraan saa katsoa, mitään ylimääräisiä kelloja koruja yms. ei

saa olla yllä. Sooloiluun ei ole varaa sortua. Kuvauksen aikana on oltava hiljaa, mutta puhuvinaan, jos

tilanne niin vaatii.

Kaksipäisen kotkan varjossa - elokuvan torikohtauksen kuvausta odotellessa Paavo Liski nauratti

meitä torille tulleita maalaisemäntiä hulvattomilla jutuillaan. Samassa kuului "hiljaisuus- kamera-käy"

-komento. Torikauppias Liski jatkoi ilmeillään alkamaansa juttua ja meidän piti olla asiallisesti

ostoksille tulleita emäntiä - ja ääneti. Silloin kysyttiin ammattitaitoa avustajaltakin.

Joskus voi olla, että avustajatkin pääsevät ääneen. Näin on Täällä Pohjantähden alla - elokuvassa.

Erääseen kohtaukseen tulevia avustajia oli kehotettu opettelemaan Kansainvälisen sanat ja myös

laulamaan kyseinen laulu. Huittisten Teatterikerhon näyttelijät viettivät toisenkin illan, että laulu

kaikuisi komeasti ja sydämestä. Muut avustajat olivat ajatelleet, että ammattilaiset hoitavat

laulupuolen, mutta ei se niin sitten mennytkään. Ja huittislaisten harjoituksen tulos kuuluu elokuvassa.

Oikea nimiroolikin elokuvassa on mahdollinen. Aarno on Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa

Silander, joka ammutaan Koskelan poikien ja Ylöstalon kanssa metsässä. Maskeeraukseen ja

puvustukseen piti mennä klo 5 Villilään. Sitten kuvausryhmä siirtyi kuvauspaikalle metsään ja

kävelivät teloituspaikalle. Tämä kokemus oli melkoisen rankka. Useampi päivä kului ennen kuin

Aarno pystyi kertomaan kuvauksista mitään. Ensi-illassa en pystynyt katsomaan kohtausta ja silti

ahdisti.

Sibelius -elokuvan papinroolia varten Aarno kävi keskusteluja papin kanssa, jotta osaisi tehdä osansa

oikein. Kuvauksissa meni miltei päivä ja valmiissa elokuvassa kohtaus vilahtaa hetkessä ohi.

Kaksipäisen Kotkan varjossa kuvauksissa oli jännittäviä kohtauksia. Torille rymistelee venäläiset

sotilaat ratsuineen ja väkijoukko pakenee alta pois. Kohtaus harjoiteltiin ensin siten, että ratsukot

kävelivät reitin väkijoukossa. Sen jälkeen henkilöt, jotka pelkäsivät hevosia, olivat allergisia tai

muuten vain eivät halunneet olla reitin varrella, siirrettiin kauemmaksi. Kävelyharjoituksessa yksi

hevonen pysähtyi aivan eteeni. Ratsastaja kysyi pysynkö siinä silloinkin, kun tulevat laukaten samaan

kohtaan. Lupasin pysyä paikallani. Ja kauhistuneen näköinenhän minun joka tapauksessa pitääkin olla.

Kuvauksissa joillakin avustajilla on kova halu päästä eturiviin ja varmasti valmiiseen elokuvaan. Tämä

ei kyllä etuilemalla onnistu. Ensinnäkin kuvaustilanteessa ei voi tietää kuvaako kameramies lähelle,

kauas tai jonnekin muualle tai miten hän rajaa muutoin väkijoukkoa kuvaan. Samaa kohtausta

kuvataan moneen kertaan ja monesta suunnasta. Saattaa olla, että lopullisessa elokuvassa kyseistä

kohtausta ei edes ole. Kohtausta alettaessa kuvata väki kutsutaan paikalle. Ammattinäyttelijät ovat

joko paikoillaan tai he tulevat vasta, kun avustajalauma on sijoiteltu paikoilleen. Ohjaaja ja

kameramies siirtelevät avustajia moneen kertaan paikasta toiseen näkemyksensä mukaisesti. Siirtoja

tehdään ottojen välillä, kun ohjaaja on katsonut, miltä kuvattu materiaali näytti.

Sijaisnäyttelijöiden eli stuntmanien työskentelyyn pääsin tutustumaan Vuonna -85 elokuvan

kapakkatappelukohtausta kuvattaessa. Näillä kavereilla on vartalon hallinta ja liikkeiden ulottuvuudet

hallinnassa. Iskut ja potkut olivat aivan todellisen näköisiä. Elokuvaa katsoessa ei huomaa, missä

varsinainen näyttelijä vaihtuu sijaisnäyttelijäksi vaarallisessa tilanteessa.

Elokuva-avustajana toimiminen on ollut harrastajateatterilaiselle hieno mahdollisuus seurata

ammattilaisten valmistautumista ja työskentelyä. Keskustelut heidän kanssaan ovat olleet erityisen

antoisia. Niin myös heiltä saatu palaute. Tämä on ollut harrastajanäyttelijän teatterikoulua. Ja onhan se ollut hienoa kutsuvierasensi-iltaan kulkea ammattilaisten joukossa punaisella matolla.

Kohti uusia elokuvia

Eeva Leena Lehtisalo