Setäni Olli Lind, miinanraivaaja
Huhtikuussa 2017 vietettiin Lauhassa Ollin 90 -vuotissyntymäpäivää. Juhlia
vietettiin iloisissa merkeissä isolla joukolla. Paikalla olivat Ollin lapset ja
lapsenlapset, sukulaisia ja tuttavia sekä naapureita. Myös seurakunnan ja
kyläyhteisön edustajat kävivät onnittelemassa vaaria. Olli on koko kylän vaari.
Pirteä vaari pyöräilee ja kävelee päivittäin ja hakee päivän postin. Omalla
autollaan hän suhauttelee asioille Lauttakylään, ystäviä tapaamaan sekä bingoon.
Ollin muisteluita menneistä ajoista ja tapahtumista on mukava kuunnella.
Olli Lind syntyi Suoma ja Yrjö Lindin esikoisena 15.4.1927 Huittisten
Ronkankulmalla. Vanhemmat muuttivat keväällä 1934 Lauhaan poikiensa Ollin ja
Kallen kanssa. Lauhassa syntyi pikkuveli Ilkka. Lapsuuteen kuului koulunkäyntiä
ja naapuruston lasten kanssa leikkimistä. Silloin pelattiin ulkona mm. neljää
maalia, käytiin ongella ja uimassa. Talvella hiihdettiin ja laskettiin mäkiä. Metsän
eläinten elämän seuraaminen oli mielenkiintoista. Lapset olivat vanhempien
mukana erilaisissa askareissa heti kun kynnelle kykenivät ja saivat näin tutustua
talon töihin. Iän ja voimien karttuessa lapset saivat omiakin töitä. Olli ja Kalle
kävivät yhdessä metsästämässä kanalintuja, oravia ym. Metsästysreissuista olen
kuullut monta tarinaa Ollilta sekä isältäni Kallelta.
Tammikuussa 1947 Olli lähti suorittamaan varusmiespalvelustaan. Kutsunnoissa
Olli oli ilmoittanut, että haluaa merivoimiin. Alokasaika varsinaisine
sulkeiskoulutuksineen kesti vain 2 viikkoa. Sen jälkeen alkoi erikoiskoulutus
miinanraivaajaksi. Hangossa oli ensin merenkulun koulutusta sekä proomun
koneenkäyttö- ja moottoriopetusta. Talven aikana harjoiteltiin miinojen purkua ja
raivauskaluston käyttöä meren jäällä. Vesien auettua alkoi ajoharjoittelu merellä.
Olli toimi moottoriveneen konemiehenä VRaiv.Osastossa Hangossa. V
Raivaajaosastolla oli käytössä kaljaaseja, hinaajia, vartioaluksia ja
moottoriveneitä.
Raivausosasto ruokailuun menossa. Olli on kuvassa oikealta toisen paksun männynryngon kohdalla.
Moottorivene jossa Olli oli konemiehenä
Toukokuun alussa ensimmäinen varsinainen raivaustehtävä oli Russarön
suunnalla. Sieltä siirryttiin Bengtskäriin. Raivauskohteita oli Viron rannikon
läheisyydessä ja Suursaaren ympäristössä.
Raivaustehtävässä oli 200 alusta ja parituhatta miestä. Vaarallista tehtävää
suorittamaan lähteneille miehille toivotettiin hyvää matkaa ja tuntolevy kaulassa
miehet nousivat veneisiin. Raivausta suoritettaessa oli oltava tarkkana, henkensä
kaupalla. Merellä saattoi kulua useita päiviäkin, ettei yhtään miinaa osunut reitille
ja sitten vastaan tulikin monta kerralla. Meressä kelluvat tukit, risut ja kalastajien
kohot saattoivat olla miinoitettuja, joten kaikkeen meressä liikkuvaan piti suhtautua
mahdollisena miinana.
Miinojen tuhoamisessa käytettiin erilaisia tapoja; miina tuhottiin tykkitulella
upottamalla, räjäyttämällä, purkamalla, antamalla sähköinen tai magneettinen
heräte. Miinoja oli ainakin 60 erilaista mallia. Kun miina tuhottiin räjäyttämällä,
soudettiin pienellä ruuhella miinan viereen ja asennettiin räjäytyspanos miinaan.
Yksi mies asetti panoksen ja toinen piti miinasta kiinni. Tehtävän suorittaminen oli
vaarallista ja pienessäkin merenkäynnissä miinan lähelle pääseminen oli
hankalaa. Tykkitulella tuhottaessa ampujan saatua miinan tähtäimeensä, hän
viestitti konemiehelle, milloin täytyy peruuttaa moottorivenettä täydellä vauhdilla,
että vene ehtii turvaan miinan räjähdyksen aiheuttamasta aallokosta.
Raivauspäivät olivat pitkiä 11-15 tuntisia. Myrskyt aiheuttivat oman lisänsä
tehtävän suorittamisessa. Mikäli tuuli yltyi 8 bofooriin (17-20 m/s) oli hakeuduttava
turvasatamaan tai jos oltiin kaukana merellä, niin silloin kiinnityttiin isomman
aluksen kylkeen.
Raivaustehtävän aikana sota-alusten ja hinaajien miehistöt majoittuivat
aluksellaan ahtaissa tiloissa. Moottoriveneiden miehistö majoittui joko
emäaluksella tai moottoriveneissä, jossa oli tilaa kolmelle miehelle. Aterioiden
valmistamisesta huolehti varusmieskokki, jolla ei aina ollut riittäviä kokkaustaitoja
ja ruoka oli sitten sen mukaista. Vesi ja ruokatarvikkeet tuotiin proomuilla
raivaajille. Juomavettä jaettiin jokaiselle 2 litraa/päivä. "Sillistä en pidä vieläkään",
sanoi Olli. Ruoka ei ollut kaksistakaan pula-ajasta johtuen: kuivattuja perunoita ja
silliä, joka maistui vanhalta, vanikkaa, leivälle margariinia, teekorviketta. Kun
saatiin kalastajilta silakkaa tai muuta kalaa ja osaava kokki laittoi ruuan, tuntui että
saatiin juhla-ateria. Sorsien munat olivat tervetullut lisä aterioihin. Olli kertoi
painaneensa n 80 kiloa armeijaan lähtiessään ja siviiliin kotiutuessa vain 60 kiloa.
Raivaustehtävää suoritettiin marraskuulle, jolloin luovutettiin veneet ja varusteet.
Joulukuun alussa Olli astui siviiliin. Koko tänä aikana oli ollut vain yksi 6
vuorokauden loma, jolloin ehti käymään kotona Lauhassa.
Loman alkaessa Ollin miinanraivausvene lähellä Baldinskia. Sieltä kotimatka
yhdessä Kokemäeltä olevan Pentti Kuusiston kanssa alkoi vesiproomulla
Helsinkiin. Junaan pääsyn kanssa tuli hankaluuksia. Juna oli aivan täynnä ja
litteralla matkustavat sotilaat oltiin jättämässä junasta. Veturinkuljettaja huomasi
pojat ja huuteli: "Minne pojat ovat menossa?" Pojat kertoivat, että Tampereelle
pitäisi päästä. Veturinkuljettaja neuvoi poikia siirtymään laiturilta veturin toiselle
puolelle. Olli ja Pentti tekivät työtä käskettyä. Junan pillin viheltäessä lähdön
merkiksi, avasi veturinkuljettaja oven ja ohjasi kaverukset kolivaunuun.
Tampereella vaihdettiin Porin junaan. Äetsästä Olli jatkoi linja-autolla
Lauttakylään, josta sai tuttavaperheestä polkupyörän lainaksi lopulle matkaa
Lauhaan. Ei siinä kauaa ehtinyt kotona olla, kun oli kaksi päivää varattava
paluumatkaan. Helsingissä piti ilmoittautua ajallaan Merivoimien esikunnassa
Katajanokalla. Sieltä sai tiedon milloin jatkoyhteys omalle veneelle järjestyisi sitten
aikanaan.
Miinanraivaajat olivat nuoria miehiä ja viihdykettäkin raskaan tehtävän aikana
tarvittiin, kun kotilomia ei ollut kuin yksi. VRaivausosastossa ilmestyi jopa
kuukausittain oma lehti sekä järjestettiin siviilissä erilaisiin oppilaitokseen aikoville
omia valmennusryhmiä. Heille järjestettiin viihdytystilaisuuksia mm. Pirttisaaressa,
jossa oli alkoholiliikkeen huvila. Siellä vietettiin myös Mannerheimin
syntymäpäivää.
Tässä kohtaa siirrymme muutaman vuoden takaiseen tapahtumaan. Olli, Aarno ja
minä olimme lähteneet sunnuntaiajelulle ja päädyimme Raumalle. Kuljimme
Vanhan Rauman katuja. Olli jäi lukemaan erään liikkeen ikkunassa ollutta
mainosta. Palasin hänen luokseen. "Kuuskajaskarin linnakesaarella esitetään
näytelmää MIINANRAIVAAJAT". Kysyin Ollilta haluaisiko hänen mennä
katsomaan. No tottakai. Varasin meille liput ja venekyydin muutaman viikon
päähän. Venematkalla Olli kertoi meille omia muistojaan. Lähellä olevat
kiinnostuivat kovasti ja kysymyksiä piisasi oikealle miinanraivaajalle. Ja Olli kertoi.
Tuntui, että matka loppui kesken.
Näytelmä kertoi miehistä juuri sillä laivalla, jolla Ollikin oli ollut. Näytelmässä oli
ennen väliaikaa kohtaus, jossa tytöt esittivät kaislahameissaan havaijilaistansseja.
Kahvia juodessamme sanoin: "Olipa ohjaaja keksinyt hauskan kevennyksen
näytelmään", johon Olli vastasi: "Olin itse mukana ja näin tämän
hulatanssiesityksen". Joskus voi näytelmän fiktiolta tuntuva kohtaus ollakin täyttä
totta.
Pentti Salmelin on kirjoittanut miinanraivaajista kirjan "Henkensä kaupalla", josta
kiinnostuneet voivat lukea laajemmin miinanraivauksesta ja sen suorittaneista
henkilöistä.
Eeva Leena Lehtisalo
Veljentytär ja naapuri