Tulvat Lauhanmaan riesana

Lauhasta kotoisin oleva 88-vuotias Ano Lauhanen käy lähes päivittäin Kokemäenjoella kalassa ja Lauhassa synnyinkotinsa mailla. Toki tila kuuluu nykyään Raine-pojalle, joka toimii Puolustusvoimien palveluksessa upseerina. Lauhanen omistaa vielä peltoa Lauhassa.
Ano Lauhasen työura maatilan ulkopuolella alkoi Kokemäenjoen uitolla ja jatkui Porin metsänparannuspiirillä metsänparannustöiden suunnittelutehtävissä 1980-luvun loppupuolelle asti.
Uitto loppui vuonna 1967, ja Lauhanen oli "kympin" tehtävissä. Aikanaan armeijan jälkeen 1952 Lauhanen ei päässyt maanviljelijän poikana rakennukselle töihin, mutta tukkikapitalisti otti heti töihin uitolle. Lisäksi Lauhanen on toiminut maanviljelijänä töiden ohessa.
Ano Lauhanen muistaa myös monet Kokemäenjoen ja Loimijoen tulvat. Isänsä Haartti Lauhanen (1897-1991) kertoi aikanaan, että vuoden 1898 tai 1899 tulvassa tukit meinasivat tulla Lauhasen talonikkunasta sisälle lähellä Loimansuuta. Lauhasen talo sijaitsi aikanaan Lauhantien varressa suon puolella noin 500 metrin päässä Hakaselta Lauttakylään päin lähellä Savolaisen liittymää.

Vuoden 1936 on ollut kaikista pahin. Haartti Lauhanen toimitti maidot Vesiniitylle veneellä. Vesiniityltä pääsi sitten tietä pitkin hevoskyydillä Huittisten meijerille.

Vuonna 1951 Ano Lauhanen pyydysti piisameita Lauhansuolla tulvien aikaan. Lauhanen muistelee vieläkin, kun kommunistipuolueenjäsen ei halunnut maksaa tulvakorvauksia menetetystä sadostaosalle lauhalaisia. Varusmiehenä vuonna 1952 Lauhanen kuului Helsingin olympialaisten viralliseen kisaorganisaatioon mm. järjestysmiehenä Hämeenlinnan Aulangolla,jossa viisiottelu kisattiin.

Vuoden 1966 suurtulvan aikaan huhtikuussa mentiin veneellä Toivo Hakasen 50-vuotisjuhliin, kun autoilla ei päässyt Lauhantiellä kulkemaan. 

Tulva teki pahaa Lauhasen rakennuksille runsaslumisen talven jälkeen.Talon lattiatkin piti tehdä uusiksi. Samana keväänäRaine-poika syntyi.

Joulutulva 1974 oli myös paha. Aili (1904-1988) ja Haartti Lauhanen eivätpäässet joulusaunaan, kun vesi nousi kiukaanpesään. LauhasenRauli-poika oli tuolloin 4-vuotias. Irma-vaimo ja pojat odottivat Ano Lauhastajouluaattona Lauhasta Vesiniitylle kuusenkoristeluun, muttaLauhasen piti nostaa viljaa ja karjaa tulvalta suojaankotona vanhempiensa ja maatilan avuksi.
Vuoden 1984 kevättulva oli jo lievempi. Lauhanen muistaakevään 1984 myös Risto-poikansa ylioppilaskirjoituksista. Silloin Ano Lauhanenpääsi Uuden Suomen haastatteluunkin tulva-asiantuntijana.
Vesiä on noussut Lauhanmaan pelloille sitten tämän tästä, viimeksi keväällä 2020. Tulvat tahtovat levittää hukkakauraa ja aivan rannassa sijaitsevatrakennukset ovat edelleen vaarassa tulvien takia, jos vuoden 1966 tilanne toistuisi.

"Vedellä on notkeat niskat."

Tulva nousee liki suota ja Hakasen eli entisen Pokelan rakennuksia ja koivukujaa ennen kuin vesi nousee Lauhasen maille Kokemäenjoen rannassa.
Lauhanen myös toteaa, että onneksi viranomaiset ovat olleetlauhanmaalaisten apuna tulvissa. Asiaa helpotti aikanaan, kunLauhasen Aili-serkun poika, Pekka Lehtinen toimi aluepalopäällikkönätuntien hyvin kyläläisten haastavat olot tulvien keskellä. Pekka Lehtisen kesäpaikka ja rantasauna ovat Lauhasen naapurissa. Paikallisten olojen tuntemus on suuri apu poikkeusoloissatoimittaessa.

Teksti ja kuvat: Risto Lauhanen
Kuvatekstit: Tulvakuvia Lauhasen rantasaunalta helmikuun 2020 lopulla sekä maisemaa Naarassaaren suuntaan.
Lisäksi tulvavesimaisemaa liki Hakasen eli entisen Pokelan 1918 istutettua koivukujaa.